• Elina Kaukoluoto

Matkapäiväkirja osa 2.

Auringon vielä nukkuessa kuljemme pitkin autiota Pisaa matkalaukkuinemme. Viimeiset paikalliset istuvat joen varrella tyhjän viinipullon kanssa, roska-auton jo aloittaessa kierrostaan. Kuljemme kohti juna-asemaa viimeistä kertaa tällä reissulla. Takanamme on hektinen, mutta tapahtumarikas puolitoista viikkoa pohjois-Italiassa. Rakastin jokaista hetkeä. 


Matkamme toinen osa alkoi Eetun äidin saattamisella lentokentälle ja siitä suuntaamisella rautatieasemalle. Hyppäsimme junaan, joka johdatti meidät Comojärven rannalla sijaitsevaan Comon kaupunkiin. Suora juna vei noin kolme tuntia ja saavuimme Comoon illalla myöhään. Hotellimme sijaitsi lähellä rautatieasemaa, mutta illan hämärässä emme oikeastaan osanneet edes arvata kuinka upeaan paikkaan saavuimmekaan.


Ensimmäisen nukutun yön jälkeen lähdimme tutkimaan paikkoja. Heti astuttuamme ulos hotellista tajusimme, että olimme tulleet ihanaan paikkaan. Lämpötila oli Sveitsiin verrattuna paljon korkeampi läheisestä sijainnista huolimatta - olimmehan tietysti tulleet Alppien eteläpuolelle. 


Jylhät vuoret ympäröivät upeasti Comon kaupunkia ja Comojärveä. Ensitöiksemme lähdimme funikulaarilla ylös vuoren päällä sijaitsevaan Brunaten kylään katselemaan Comon yltä maisemia. Maisemat olivat huikeat 400 metrin korkeudesta! Funikulaari maksoi vain 5,50 edestakaisin henkilöltä ja matka kesti noin kymmenen minuuttia suuntaansa. Jonoa oli sen verran, että menomatkaa jouduimme tunnin odottamaan, mutta maisemat palkitsivat perillä. Kävimme myös lounastamassa Brunaten kylässä ennen kuin suuntasimme takaisin Comoon. 

Seuraavana päivänä suuntasimme veneretkelle. Comojärvelle voi ostaa päivälipun ja lipua järven laitamilla sijaitsevista kylistä toiseen laivalla. Tarkoituksemme olikin käydä kahdessa paikassa, mutta se jäi sittenkin vain yhteen aikataulusekoilujen ja väsymyksen vuoksi. Laivamatka itsessään oli tosin todella kiva ja maisemat niin kauniita ettei edes sanoiksi voi pukea. Oli kummallista ajatella, että olimme järvellä - raikkaalta meri-ilmalta se niin tuntui. 


Comosta tuli yksi ehdoton suosikkimme ja tulemme varmasti jonain päivänä palaamaan upean järven laitamille. Ruoka oli myös oikein hyvää ja maistoimmepa rohkeina myös risottoa Comojärven ahvenella, mums! 


Comojärveltä matkamme jatkui päiväksi Milanoon, jonne junamatka kesti vain hieman reilu puoli tuntia. Milanossa matkaamme alkoi koetella helle. Comojärven sopivasta +25 alettiin nousta yli kolmenkympin ja tulevan viikon aikana vain korkeammalle noustiin. 


Milanossa katselimme maisemia, seurasimme ihmisvilinää kahvikupposen äärellä ja kiertelimme kaduilla. Kävimme upean katedraalin - Milanon duomon sisällä ja kiipesimme myös katolle ihailemaan kaupungin maisemia. Ihastuin tähän kaupunkiin heti. 


Iltasella matkamme jatkui länteen, seuraavana stoppina historiallinen Verona. Veronassa oli meneillään Oopperajuhlat ja mikä pettymys olikaan, kun juuri sinä päivänä, kun olimme siellä ei ollut oopperaa. Se olisi ollut elämys. Päädyimme haahuilemaan Veronan kauniilla kaduilla ja vierailimme Veronan Arenalla päiväsaikaan, vaikka se oli jokseenkin tylsä vierailu, kun oopperoiden lavasteet olivat Arenalla. Veronan Arena on siis roomalaisaikainen amfiteatteri, kuin Colosseum - mutta ehjä! 

Veronasta jatkoimme edelleen länteen ja seuraavana etappina oli kaunis Venetsia. Venetsia yllätti toden teolla, sillä se oli kauniimpi kuin osasin odottaa. Varoittelut hajuista olivat myös turhia. Hotellimme sijaitsi hyvällä paikalla Venetsian sydämessä ja juna-asemahan ylettyy myös vanhaan kaupunkiin saakka. 


Teimme alkuun pienen arviointivirheen saapuessamme kaupunkiin, sillä lähdimme laukkuinemme kävellen kohti hotellia. VIRHE!!! Olimme aivan loppu ja hiestä märkiä kun pääsimme viimein miljoonien porrassiltojen jälkeen perille. Takaisin asemalle menimme vesibussilla.

Venetsiassa oli ihanan viileää kapeilla kujilla, joihin aurinko ei päässyt porottamaan. Vaeltelimme kujilla ja nautimme Aperol Spritzistä seuraten ohikulkevia ihmisiä. Hyppäsimme kondoliin, joka lipui kapeilla kanaaleilla. Tosin kondolimatkat olivat aivan ylihinnoiteltuja, 80 euroa ja kesti vain puolisen tuntia, mutta ajattelimme, että kerrankos sitä Venetsiassa ollaan. 🤷🏼‍♀️


Venetsiasta lähdimme taas sisämaahan, Bolognan kaupunkiin. Se on yliopistokaupunki, joka on tunnettu nimenomaan tuosta vuonna 1088 perustetusta yliopistostaan että katetuista jalkakäytävistä, joita kaupungissa on noin 40 kilometriä! Bolognassa maistelimme paikallista ruokaa, Tagliatelle al Ragu, jonka me tunnemme nimellä bolognesekastike, siis niin hyvää! 

Teimme päiväretken Parmaan ja kuten nimestä voi päätellä, se on kinkusta ja juustosta tunnettu kaupunki. Käväisimme kaupungin museossa, jossa oli da Vincin teos La Scapigliata - head of a woman. Museo oli muutenkin hyvä ja kattava ja super rauhallinen. 


Bolognasta matkamme jatkui päiväksi Firenzeen, jossa taas haahuilimme kaduilla ja välttelimme kaikkea raskasta turistitehtävää. Ihailimme upeaa tuomiokirkkoa ulkoapäin ja nautimme Aperol Spritzit sen piha-aukiolla. Kaunis Firenze jäi mieleen upeasta, erikoisesta arkkitehtuuristaan, mutta ihmispaljous hieman latisti tunnelmaamme. 

Viimeinen yöpymispaikkamme sijaitsi Pisassa. Tämä sympaattinen kaupunki yllätti upealla, historiallisella katukuvallaan. Tietysti kalteva torni oli ihmettelemisen arvoinen myöskin. 

Pisasta teimme päiväretken junalla Unescon perintökohteeseen Cinque Terrelle ja valikoimme viiden kylän ryppäästä Manarolan. Upea panorama näkymä korkealta tieltä kylään oli henkeäsalpaava. Värikkään talot yhdistettynä turkoosiin mereen on vain jotain niin kaunista. Pitkän ja helteisen sisämaamatkailun jälkeen raikas merituuli tuli myös tarpeeseen. 


Viimeisenä aamuna kävelimme laukkuinemme ennen kukonlaulua juna-asemalle Pisassa ja suuntasimme kohti Livornoa. Livornosta lauttamme lähti kohti Korsikaa ja lomamme kolmas ja viimeinen osio, rantalomailu oli alkamassa. Puolitoista viikkoa oli antoisa, mutta samalla melko raskas. 

Seuraavan viikon tehtäviin on listattu 


• rentoutuminen

• loikoilu 

• uiminen 

• auringonotto 

• syöminen 

• nukkuminen 


Mitäpä sitä muuta ihminen tarvitsee 😊

Ihanaa viikkoa, pus! 

©2018 by Elina Kaukoluoto. Proudly created with Wix.com