• Elina Kaukoluoto

Langkawi - paskareissu

Matkasimme Koh Lipeltä Langkawille (Malesian lomasaari) tarkoituksenamme yöpyä siellä 5 yötä, kuten Lipelläkin. Merimatka kesti vain yhden tunnin ja liput maksoivat n. 900 bathia per naama. Matka meni hyvin.



Kun pääsimme perille, satamassa suoritettiin perinteiset maihinnousu-toimenpiteet. Passihommat sekä Coronaviruksen vuoksi kehon lämpötilatsekkaus. Passit kerätään lähtiessä ja ne saa vasta venematkalla, joten ei kannata säikähtää hetken passittomuutta.


Taksin hommaus Langkawilla oli suoraan sanottuna ärsyttävää. Istutetaan autoon ja hetken päästä siirretään toiseen. Letkeän saarielämän jälkeen se tuntui todella hiertävältä, Lipellä kun ei paljoa tarvinnut matkoista tai mistään muustakaan stressailla. Matkalla hotellille olimme hieman skeptisiä. Tulemmeko pitämään tästä paikasta ollenkaan, tuumailimme. Tottakai meitä siivitti super ihanat viisi päivää Lipellä, johon ihastuimme täysin. Rima oli asetettu korkealle.


Olimme varanneet hotelliksi neljän tähden hotellin hieman syrjäiseltä sijainnilta, tietoisesti. Se oli kuitenkin yksi virheistämme. Hotelli ei myöskään vastannut tasoltaan mitenkään 4 tähden hotellia. Huone on nuhjuinen ja mielestäni epäsiisti.

Lähdimme tutustumaan alueen ”keskustaan”, Pantai Cenangiin. Tax free-kauppoja, turistikauppoja jne. Ei napannut yhtään ja negatiivisuus meissä vain eskaloitui hetki hetkeltä. Ei tehnyt mieli mennä syömään, molempia etoi ja heikotti. Kuittaisimme sen reissuväsymyksenä.


Haimme mäkkäristä ruokaa(mitä emme yleensä ikinä reissussa tee), palasimme hotellille ja varasimme matkat takaisin Lipelle. Teimme päätöksen nopeasti ja yksimielisesti. Jätimme päivän väliä, jotta ehtisimme tutustua edes vähän saareen, jossa nyt kuitenkin jo olimme.


Yöllä kuitenkin alkoi tapahtua ja Eetu sairastui. Kuuden tunnin pöntön halailun jälkeen minulle riitti ja halusin lääkärin tarkastamaan tilanteen, kun mikään ei pysynyt sisällä. Valitettavasti kaikki respan kanssa asioiminen oli hankalaa, apua oli vaikea saada. Esimerkiksi veden saaminen tuotti suurta tuskaa ennen kuin hotellin oma pieni turistikauppa aukesi. Vaikka olin ravintolaan maksanut vesipulloista, vettä ei tuntunut löytyvän mistään. Tässä vaiheessa tuo huono sijainti painoi, sillä kauppaan olisi joutunut lähtemään taksilla.


Saimme viimein lääkärin huoneeseen ja Eetu sai lääkettä. Lääkäri oli pätevä ja puhui hyvää englantia. (Yleensä otamme huoletta yhteyttä lääkäriin reissussa sairastuessamme, meillä on hyvät matkavakuutukset ja rahat saa kokonaan takaisin) Koko päivä meni kuitenkin sairastaessa emmekä päässeet näkemään juuri mitään. Jostain syystä emme tunteneet edes harmituksen tunteita ja kun juttelin lääkärin kanssa, hän oli jonkin verran matkustaneena myöskin sitä mieltä, ettei Langkawilla ollut meille tarjota niitä juttuja mitä halusimme, mm. snorklaus.


Kun vene lähti satamasta valtasi helpotus kehomme. Eetu oli jo lähes täysin parantunut ja ainoa huolemme oli tartunta minuun. Mutta ajattelin silti, että ennemmin sitä sairastaa siistiksi todetussa hotellissa kuin siinä ”läävässä”.



Harvemmin valitan hotellista, mutta tämä oli kyllä riman alitus. Jos hotelliluokitus olisi ollut 2 tähteä ja kuvat todellista vastaavat, ei olisi harmittanut ollenkaan. Muistaa taas panostaa ensi kerralla hotelliin. 😄


Näin päättyi tällä kertaa tämä reissu. Kävimme siis Langkawilla vessassa. 😅 never again, sanoi Eetu 🙈


Seuraavat kolme päivää Lipellä tuntui kuin unelmalta. Nyt loma sai alkaa uudelleen, täydellistä.


Voit lukea loman aloituksen Lipellä tästä:


https://www.elinakaukoluoto.com/post/koh-lipe-thaimaan-paratiisi

Ja ihana hotellimme Lipeltä löytyy täältä:


booking.com/idyllic-concept-resort

Matkamme jatkuu sitten vielä pariksi yöksi Koh Lantalle ennen kotiin paluuta.


Ensi kertaan, pus!